Temppuja ja hassuja juttuja koulutetaan
rennosti, naureskellen ja paljon nameilla palkaten. Tassu, kieri,
leiki kuollutta, vilkuta.
Arkisten asioiden kanssa menee hermot,
niiden kouluttaminen on tylsää, ajatellaan ettei niitä tarvitse
kouluttaa ollenkaan koska ”kyllä se jossain vaiheessa ne oppii”
ja palkkioita ei ole lenkeillä edes mukana. Rauhoittuminen,
hihnakävely, ohitukset, lähellä pysyminen.
Karkeaa yleistystä, kyllä. Mutta
liian usein arkitaitojen opetus ajatellaan ihan eri asiana kuin
harrastuslajien tai temppujen koulutus.
Kysymys kuuluu:
Miksi sinun ei pitäisi erotella
temppujen ja arkikäytösten kouluttamista toisistaan?
Vastaus löytyy jutun lopusta!
Otteita villakoira Floun
pentupäiväkirjasta:
"Päivä 9:
Oltiin omalla pihalla. Sain haistella
ja leikkiä ja välillä ohi kulki naapureiden koiria. Silloin me
leikittiin mamman kanssa uutta peliä.
Sen nimi oli ”vilkaise kävelytiellä
kulkevaa koiraa ja syö sitten nami”. Aika helppo juttu!
Päivä 12:
Aamulenkillä leikittiin taas sitä
tuttua peliä mitä on tehty monta kertaa aikaisemminkin.
Sen nimi on ”kun hihna on löysällä,
pääsee haistamaan lyhtypylvästä”. Tai puskaa. Tai kantoa.
Toinen peli mitä on tehty on nimeltään ”pysy mamman lähellä
kun kävellään niin saat nameja”. Aika tyhmää kun ei saa vaan
juosta heti joka paikkaan mikä kiinnostaisi kun melkein aina ulkona
olen kiinni jossain ihmeen hihnassa. Aina en ihan muista miten nämä
hihnaleikit toimivat, mutta ilmeisesti se hihna kireällä kiskominen
ei hirveästi kannata koska silloin ei koskaan saa nameja eikä
itseasiassa pääse edes kulkemaan eteenpäin!
Illalla sain herkullisen puruluun ihan
kokonaan itselleni! Aina välillä mamma tuli viereen pyörimään,
ihmettelin vähän mitä se siinä tekee mutta se halusikin leikkiä
jotain kummallista peliä.
Sen nimi oli ”ota nameja mammalta kun
se tulee viereen ja vaihtaa puruluun kanan paloihin”. Sain siis
kanaa ihan tuosta noin vaan ja sitten sain vielä aina sen
puruluunkin takaisin! Muutaman kerran se siinä kävi pyörimässä
ja syöttämässä minulle kanaa. Jäin syömään luuta ja se lähti
omiin hommiinsa. Toivottavasti leikitään tätä kanaleikkiä
seuraavalla kerrallakin kun minulla on jotain ihanaa pureskeltevaa.
Päivä 15:
Tänään matkustettiin autolla. Se on
ihan kivaa ja usein pääsee hauskoihin paikkoihin, mutta autossa on
joskus myös tylsää! Tänään leikittiin autossa taas yhtä
leikkiä.
Sen nimi oli ”ole hiljaa häkissä
kun matkustetaan autolla”.
Välillä yritin vinkua häkissä että
olisivat päästäneet minut sieltä jo pois, ja kerran yritin myös
raaputtaa tassulla häkin ovea. Ei toiminut. Mamma ei edes vilkaissut
minua. Aina kun makasin hiljaa paikallani, häkin raosta ilmestyi
nameja! Taikahäkki!
Autossa leikittiin toistakin leikkiä.
Sen nimi oli ”ole hiljaa ja
paikallaan häkissä niin pääset sieltä ulos”. Olisin tietysti
halunnut ulos heti kun auto pysähtyi, mutta jostain syystä
vinkuminen ja häkin oven hakkaaminen tassulla ei taaskaan toiminut.
Piti olla rauhassa. Sain muutaman namin ja pääsin viimein uloskin!
Päivä 17:
Tänään tehtiin jotain kummallista
leikkiä.
Sen nimi oli ”laita etujalat laatikon
päälle ja seiso siinä”. En tajunnut yhtään miksi siinä piti
seistä mutta nameja sai vain silloin kun jalat osuivat laatikolle!
Ulkona leikittiin ehkä maailman
helpointa leikkiä ikinä!
En tiedä mikä sen nimi oli mutta aina
kun juoksin mammaa kohti se huusi ”luokse” ja sitten sain jahdata
lempi leluani, pupunkarvapallonarua. Aloin ihan odottaa josko se
L-sana kuuluisi taas, voisiko olla että se on taikasana jolla
pupunkarvapallonaru ilmestyy näkyviin..?
Päivä 20:
Välillä minua ärsyttää kun valjaat
on niin hidas pukea ja haluaisin jo olla pihalla sillä sekuntilla!
Tänään oli sitten vuorossa taas yksi peli.
Sen nimi oli ”istu paikallaan äläkä
pure valjaita äläkä mammaa kun mamma pukee valjaat”. Alussa sain
nameja vain siitä, kun istuin paikallaan ja valjaat oli mamman
kädessä. Sitten sain nameja siitä kun ne pujotettiin pään yli.
En edes huomannut kun mamma kiinnitti valjaiden lukon ja hihnan kun
maassa oli levällään vielä muutamia nameja. Huolimaton mamma,
olikohan se pudottanut ne vahingossa!
Siellä lenkillä leikittiinkin sitten
tosi jännää leikkiä!
Sen nimi oli ”kävele ja syö nameja
kun aidan takana haukkuu koira”.
Se haukkui tosi kovaa ja välillä
hyppi aitaa päin. Aluksi jännitti tosi paljon, mutta jostain kumman
syystä mamma oli ihan super iloinen ja sain hirmuisen määrän
herkkuja! Aina kun se hullu kaveri haukkui, sain lisää nameja.
Heilutin sille lopulta vain häntää kun mentiin ohi, ainoa tyhmä
juttu oli se että nameja sai vain silloin kun se haukkui, sitten
mamma laittoi taas namihanat kiinni ja lenkki jatkui.
Päivä 22:
Tänään leikittiin jotain hassua
leikkiä.
Sen nimi oli ”koske nenällä mammaa
käteen”. Alussa sain namin vain siitä kun katsoin kättä kohti.
Sitten tajusin, että mammasta tulee tosi iloinen ja saan nameja kun
vaan tökkään kättä nenälläni. Kuin nappia painaisi! Helppoa!
Päivä 26:
Hihihi tänään pelattiin niin hölmöä
peliä että ette uskokaan!
Sen nimi oli ”syö kanaa kun joku
rynkyttää ovikelloa”.
Voitteko uskoa! Taustalla pirisee ja pärisee ja minä vaan syön kanaa. Sitten mamma halusi että sitä kanaa syödään tietyssä kohtaa huonetta, sellaisen pedin päällä. Sehän sopii, minä syön kanaa mielellään missä kohtaa huonetta vaan, ei paljon ovikellon rynkytys kiinnosta!
Voitteko uskoa! Taustalla pirisee ja pärisee ja minä vaan syön kanaa. Sitten mamma halusi että sitä kanaa syödään tietyssä kohtaa huonetta, sellaisen pedin päällä. Sehän sopii, minä syön kanaa mielellään missä kohtaa huonetta vaan, ei paljon ovikellon rynkytys kiinnosta!
Olen keksinyt myös monia helppoja
tapoja joilla mammalta voi huijata kivoja asioita: esimerkiksi
vieraiden koirien tullessa näkyviin mammalta saa melkein aina
ruokaa, kehuja ja leluja ihan vaan kun katsoo sitä silmiin.
Kirjoittelen teille taas lisää
kuulumisia kun ehdin!
Flou"
Ja sitten se alussa esitetty kysymys:
Miksi sinun ei pitäisi erotella
temppujen ja arkikäytösten kouluttamista toisistaan?
Vastaus kysymykseen:
Koska koirasi ei erottele niitä
toisistaan.
Mitä ikinä opetatkaan, koiralle se on
vain yksi uusi temppu muiden joukossa.
Mitä ikinä haluatkaan koiran osaavan,
täytyy sinun opettaa se koiralle.
Koira ei osaa kävellä hihnassa yhtään
sen paremmin kuin antaa tassua, jos ei sitä sille opeteta.
Koira ei osaa odottaa paikallaan
vieraiden tullessa sisään yhtään sen paremmin kuin noutaa
limupulloa jääkaapista, jos ei sitä sille opeteta.