Ajatuksia koirista ja
kouluttamisesta viikon ajalta
11.3.2016
Sanna Helenius
Kun puhutaan koirista, tuntuu välillä
siltä, että mielipiteitä ja “oikeita vastauksia” on ainakin
yhtä monta kuin keskustelussa osallistujia. Tietoa eläinten
käyttäytymisestä ja koulutuksesta (siis ihan oikeaa, tutkittua
tietoa) on nykyään suhteellisen helppo löytää esimerkiksi
kirjoista, lehdistä ja tietysti internetistä. Monia vanhentuneita
ja virheellisiä uskomuksia on silti edelleen liikkeellä, ja paljon.
Lähiaikoina on taas tullut vastaan monta tilannetta, joissa olen
miettinyt, miten väärinymmärrettyjä ja väärin kohdeltuja monet
koirat päivittäin ovat. Miten paljon turhaa stressiä ja pelkoa ne
joutuvat kokemaan.
Miten moneen koiriin liittyvään
väärään uskomukseen/virheelliseen tietoon voi törmätä viikon
aikana?
En ole laskenut, mutta aika moneen.
Tässä tämän viikon saldoa. (Nämä ovat siis tosiaan kaikki ihan
oikeita tapauksia joihin olen tämän viikon aikana törmännyt
esimerkiksi kohtaamisissa ihmisten kanssa ja Facebookin ihmeellisessä
maailmassa).
1.“Ei tällaiselle koiralle saa
antaa yhtään periksi, sen täytyy tietää paikkansa laumassa.
Sille pitää tehdä selväksi että ihminen kulkee ovista
ensimmäisenä ja hihnassa koiran pitää aina kulkea omistajan
vierellä tai takana, ei koskaan edellä.”
Onko näin?
Se, että koira ei ryntäile avoimista
ovista ulos on tietysti ihan turvallisuuskysymys ja onkin hyvä, jos
koiralle opetetaan, että ovesta saa mennä vasta luvan kanssa. Näin
ulos lähtemisestä voi saada myös tilanteena hiukan rauhallisemman
jos se ei muuten sitä ole. Tällä asialla ei tosin ole mitään
tekemistä sen kanssa, että koira tietäisi paremmin “paikkansa
laumassa”. Itse en millään jaksaisi uskoa, että koirilla olisi
kovin kehittynyttä käsitystä oviaukoista ja että ne
laskelmoisivat, monentena mahdollisesti ehtivät tällä kertaa
rynnätä ovesta ulos. Lisäksi koirathan ovat suurimmaksi osaksi
täysin riippuvaisia ihmisestä siinä mielessä, milloin ulos
mennään ja ihminen myös on se, joka lopulta avaa oven ja päättää
hyvin monen koiran kohdalla usein myös kävelysuunnan ja -vauhdin.
Eiköhän siinä ole tarpeeksi johtamista yhteen ulkoiluun liittyen.
Ehdotus: annetaan koirille hiukan omaa
päätösvaltaa. Annetaan niiden joskus päättää, mihin suuntaan
risteyksestä mennään. Annetaan jäädä ulos vielä hetkeksi jos
ne niin tahtovat, vaikka itse huvittaisi jo mennä sisään. Annetaan
haistella sitä pylvästä/puuta/kiveä niin kauan kun huvittaa,
vaikka siihen menisi useampi minuutti. Edes joskus.
Hihnassa kävelyyn liittyen, jokainen
koira todella kannattaa opettaa kulkemaan hihnassa nätisti,
vetämättä. Sen jälkeen, kun koira tämän osaa, minulle on aivan
sama kulkeeko koira kaksi metriä takana, sivulla vai edessä. Kunhan
se ei vedä, poukkoile päättömästi tai ole kenenkään tiellä.
Ja tosiaan, siellä hihnan päässä
vetävällä koiralla on aivan varmasti todennäköisemmin mielessä
että pääsisipä mahdollisimman nopeasti haistelemaan tuota
pissaläikkää lumihangessa kuin “lauman johtaminen”.
2.Koulutus pitää aina lopettaa
onnistumiseen/hyvään toistoon.
Niinkö?
Mitä enemmän tätä pyörittelee
mielessään, sitä varmemmaksi tulee, ettei näin aina ole.
Ensinnäkin, joskus on hetkiä, kun
koira ei yksinkertaisesti pysty keskittymään. Esimerkiksi koira
väsyy tai kiihtyy liikaa, syystä tai toisesta, tai ympäristöön
ilmestyy joku liian vaikea häiriö. Tällöin on ihan turha jäädä
odottelemaan onnistumista vaan on paljon järkevämpää lopettaa
harjoitus siihen. Niitä onnistumisia voi sitten hakea seuraavalla
kerralla tai sen jälkeen kun ollaan taas sellaisessa
paikassa/mielentilassa että koira pystyy keskittymään ja oikeasti
onnistumaan.
Toiseksi, ainakin minun omilla
koirillani on todella hauskaa kun ne pääsevät treenaamaan
kanssani: kun harjoittelemme kotona, yksi treenaa ja kaksi muuta ovat
rivissä vieressä malttamattomina odottamassa milloin olisi heidän
vuoronsa. Koulutushetken päättyminen ei siis itsessään ole
mitenkään palkitsevaa koiralle vaan ennemminkin usein ehkä lievä
pettymys. Vaikka loppuun tulisi miten hieno onnistuminen, on se
ennemminkin palkitsevaa kouluttajalle. (“Jes, tähän on hyvä
lopettaa”.) Jos koulutushetken kuitenkin tajusi lopettaa ajoissa,
mihin tietysti aina pyritään, ei koiran ajatus ole että “jes,
tähän on hyvä lopettaa” vaan ennemminkin että voi harmi nyt se
loppui. Tästä päästään myös siihen, että jos syystä tai
toisesta yhtä koiraa ei jokin kerta huvita/se ei jaksa/halua/viitsi
harjoitella, ei sen ole pakko. Koululutushetki loppuu siltä kerralta
siihen (ja jos vieressä on toinen, innokas koira, vuoro siirtyy
hänelle).
Tottakai on hyvä asia jos
koulutushetket päästään lopettamaan onnistumiseen, mutta siis
esimerkiksi edellä mainituista syistä siihen ei aina
kannata/tarvitse pyrkiä.
3.Uroskoira nostaa jalkaa ihmisen
kinttua vasten. Seurauksena koiraa niskasta kiinni ja pidetään
hetki alhaalla paikallaan ja torutaan.
Voi harmi, housut pitää nyt laittaa
pesuun.
Tilanteesta rankaisu on kuitenkin
täysin turhaa. Koiralla oli syystä tai toisesta hätä (ehkä se ei
ollut päässyt ulos pitkään aikaan, ehkä se oli stressaantunut)
ja se nosti jalkaa lähimpään tolpan näköiseen asiaan.
Pissaamisesta tuli koiralle parempi olo. Sitten, jostain koiralle
aivan käsittämättömästä syystä, ihminen sai raivokohtauksen.
Koira ei todennäköisesti tajunnut alkuunkaan mistä rangaistus
tuli. Koirahan oli vain suorittamassa normaalia, päivittäistä
toimenpidettä. Jos se tilanteesta jotain oppi, niin ehkä sen, että
kyseinen ihminen on hiukan arvaamaton tai että hänen läsnäollessaan
ei ehkä uskalla pissata.
4.”Koira murisi/näykkäisi kun
ajoin sen pois sohvalta”
->Koiralle pitää näyttää,
että sen paikka on laumassa alimmaisena. Tässä esim. selättäminen
auttaa.
Ehkä koira oli tosi väsynyt? Ehkä
siihen sattui tai se on kipeä? Ehkä se ei vain halunnut menettää
mukavaa paikkaa sohvalla.
Selättämisestä koira voi oppia
erinäisiä asioita (esim. pelkäämään henkilöä joka hänet
selätti) mutta se ei opi, mitä sen oikeasti pitäisi tehdä
tilanteessa jota selättäminen seurasi eikä se todella saa sitä
“alistumaan” tai sillä ei pystytä “näyttämään koiralle
sen paikkaa laumassa”. Alistamisen idea (käännetään koira
väkisin selälleen ja pidetään siinä) tulee vanhoista
susitutkimuksista joista voi lukea lisää esim. artikkelin lopusta
löytyvistä linkeistä. Tämä ajatus on jo kauan sitten todettu
virheelliseksi. Susilaumassa selälleen kääntyminen on
vapaaehtoista toimintaa eikä siihen normaalissa kanssakäymisessä
liity väkivaltaa tai pakottamista. Koiraa ei väkisin voi “alistaa”.
Pelkäämään sen kyllä voi saada. Haluaako joku ihan oikeasti että
koira tottelee siksi kun se pelkää?
Lisäksi murinasta rankaiseminen on
asia jota ei koskaan pitäisi tehdä. Murina on yksi viimeisiä
keinoja, joilla koira koittaa saada tilanteen ratkaistua ennen kuin
sen täytyy turvautua puremiseen. Kun murinasta rangaistaan
tarpeeksi, voi koira jättää murinan kokonaan pois ja sitten käykin
niin, että koira puree “varoittamatta”.
Jo ennen kuin koira alkaa murista, se
on useimmiten koittanut lähettää hienovaraisempia signaaleita
siitä, että tilanne alkaa käydä liian ahdistavaksi tai että nyt
tarvitsisi lisää tilaa tms. Näitä signaaleita voi olla
esimerkiksi haukottelu, silmien räpsytys, pään kääntäminen pois
päin, huulten lipominen... eli hyvin pieniä merkkejä jotka usein
jäävät ihmisiltä huomaamatta. Ensimmäinen merkki joka huomataan
on se murina johon sitten välittömästä reagoidaan esimerkiksi
torumalla tai muulla rankaisulla.
Itse olen erittäin kiitollinen
jokaiselle koiralle joka murisee. Useimmiten seuraavana vaihtoehtona
on se, että koira purisi. Kunnioittakaa siis koiraa, joka koittaa
koirien omalla kielellä kertoa, että nyt tilanne on liian vaikea.
Koittakaa nähdä niitä pienempiä varoitusmerkkejä. Miettikää,
miten tilanteesta voisi tehdä koiralle helpomman ja mitä sille
voisi opettaa, että jatkossa tilanteet saataisiin selvitettyä
järkevämmin ja turvallisemmin. Sille murinallekin on joku syy. Ei
voida vain poistaa murinaa. Täytyy poistaa se syy sieltä murinan
takaa.
5.”Koira murisi/näykkäisi kun
otin siltä luun pois”
->Koiralle pitää näyttää,
että sen paikka on laumassa alimmaisena. Tässä esim. selättäminen
auttaa.
Nämä ovat yleensä tilanteita, joissa
koira ei luota henkilöön, joka lähestyy silloin kun koiralla on
luu tai joku muu asia, jota se arvostaa. On erittäin luonnollista,
että koirat puolustavat asioita jotka ovat niille tärkeitä. Meidän
tehtävämme on opettaa koiralle, että meihin voi luottaa ja että
koiran ei tarvitse pelätä, että viemme siltä sille tärkeät
asiat pois. Kun ihminen lähestyy koiraa joka esim. syö, koiran
ajatuksen pitäisi ennemminkin olla että “kivaa, tuokohan se
minulle jotain muuta hyvää” kuin että “apua, nyt se vie tämän
pois”.
Jos koiralta viedään väkisin pois
luita/ruokaa/muuta mitä se kokee tarpeelliseksi vartioida, saadaan
aikaiseksi vain koira, joka luottaa entistä vähemmän omistajaansa
ja kokee entistä tarpeellisemmaksi puolustaa arvostamiaan asioita.
Koiralle voi opettaa, että lähestyvä ihminen ei ole uhka, ja
koiran voi opettaa luopumaan asioista esim. vihjesanan avulla.
Tärkeää on myös se, että koiran annetaan syödä rauhassa eikä
turhaan käydä häiritsemässä esimerkiksi ruokailuhetkiä.
Selättäminen ei tässäkään tilanteessa opeta koiralle yhtään
mitään muuta kuin pitämään ihmistä arvaamattomana ja ehkä
pelottavanakin.
Jos muuten innostutte lukemaan
enemmänkin esim. niistä susitutkimuksista, löydätte myös
sellaisen faktan, että lauman ihan jokaisella yksilöllä on oikeus
omaan ruokaansa ja sen puolustamiseen, useimmiten vielä niin, että
“löytäjä saa pitää” eivätkä vanhemmat tai “ylempiarvoiset”
kiusaa tai “pomota” muita viedäkseen niiden ruuat.
6.”Koira ei tottele kun pyydän
sitä istumaan/maahan/olemaan hiljaa jne. Lisäksi se räyhää
hihnassa.”
->Koiralle pitää näyttää,
että sen paikka on laumassa alimmaisena. Ja/tai esim. jääkausi
myös auttaa.
Mitä koira oikeasti oppii
“jääkaudesta”, tai siis yleensäkin siitä, ettei sille anneta
huomiota?
Huomioimattomuus voi toimia
koulutuksellisessa mielessä joissain yksittäisissä tilanteissa,
jos halutaan saada koira lopettamaan jokin huomionhakuun liittyvä
toiminta. Aina tämäkään ei ole paras koulutuksellinen ratkaisu ja
voi esimerkiksi johtaa liialliseen turhautumiseen.
Se, että emme huomioi koiraa ei
kuitenkaan lopulta opeta sille paljoakaan mitään. Mitä jos ihan
vain istuisimme alas ja pohtisimme hetken, miten haluamme koiran
toimivan missäkin tilanteessa. Sitten nämä asiat opetettaisiin
koiralle. Päämäärään voidaan tällä tavalla päästä
huomattavasti nopeammin kuin jos koira raukka joutuu itse arvailemaan
ja käymään läpi ties miten monia vaihtoehtoja ennen kuin se ehkä
jossain vaiheessa onnistuu hiukan oivaltamaan miten tilanteessa voisi
toimia.
Lisäksi monella “ongelmakoiralla”
on usein stressitasot todella ylhäällä. Niiden laskemista ei
varmasti osaltaan auta yhtään se, että koko elämä kotonakin
pistetään vielä aivan uusiksi jääkauden avulla kun tutut ihmiset
kohtelevat yhtäkkiä koiraa kuin ilmaa. Yksi stressinaihe lisää.
Jos koira ei mene istumaan kun sanot
istu (tai maahan kun sanot maahan), oletko ihan varma että asia on
koulutettu koiralle niin hyvin, että se oikeasti tietää mitä
siltä halutaan? Onko suullinen vihje liitetty tarpeeksi hyvin? Onko
ympäristössä liikaa häiriöitä, jotain, minkä takia koira ei
pysty keskittymään? Onko koira liian peloissaan/kiihtynyt? Onko
asia varmasti yleistetty tarpeeksi moneen ympäristöön, juuri
siihenkin, missä nyt olette? Onko mahdollista että koiraan sattuu
tai se on kipeä? Onko asiasta varmasti tehty koiralle kannattava?
Kun olet selvittänyt vastauksen näihin
kaikkiin kysymyksiin, sinulla on varmasti hiukan parempi kuva siitä,
miksi koira ei istunut kun sanoit istu tai mennyt maahan kun sanoit
maahan.
7.Koira haukkuu ja huutaa häkissä.
Huudetaan sille takaisin (komennetaan olemaan hiljaa).
Koira saattaa haukkua häkissä koska
sillä on tylsää. Ehkä se haluaisi ihmisen läheisyyttä ja
huomiota. Tai ehkä sitä pelottaa ja ahdistaa. Ehkä sitä ei ole
koskaan vaan yksinkertaisesti opetettu olemaan häkissä tai
rauhoittumaan, häkkiin tai muutenkaan.
Jos koiralla on tylsää tai se haukkuu
koska haluaa huomiota, kaikenlainen koiran huomioiminen tulee
todennäköisesti vahvistamaan haukkumista koska koira saavutti
haukkumisella jotain mitä halusikin: huomiota.
Jos koira taas on ahdistunut ja
peloissaan, huutaminen vain lisää ahdistusta ja pelkoa.
Kyllä, on varmasti todella ärsyttävää
ja hermoja koettelevaa jos koira pitää jatkuvaa meteliä häkissä.
Koulutus pitää kuitenkin aloittaa alusta asti niin, ettei koira koe
tarvetta metelöidä häkissä ollessaan. Häkin pitäisi olla aina
koiralle mukava ja turvallinen paikka. Yksinolo- ja
rauhoittumisharjoitukset ovat myös tärkeitä.
(Ja muistutuksena, koiriahan ei siis
saa häkittää pitkiä aikoja tai jatkuvasti. Rauhassa häkissä
oleminen on kuitenkin hyvä taito esim. matkustusta tai
treeni/kisapaikoilla odottelua varten.)
8.Kukkahattutädit ovat sitä mieltä
että alistaminen on sama kuin rääkkäys.
Alistaminen ei ole millään tavalla
osa tervettä, onnellista ja toimivaa ihmisen ja eläimen välistä
suhdetta. Alistaminen ei liity koira opettamiseen tai kouluttamiseen
millään tavalla.
Piti ihan googlettaa että keitä ne on
ne kukkahattutädit.
Urbaani sanakirja: “Kukkahattutäti
on vastenmielinen moralisoija, joka tietää miten muiden tulisi elää
elämäänsä. Kukkahattutäti vaatii tiukan moraalin ...
kukkahattutäti on useimmiten vanhemmanpuoleinen naishenkilö.”
Jos koirien koulutuksesta puhutaan,
useimmiten kukkahattutädit ovat suurinpiirtein niitä, joiden
mielestä koulutuksen pitäisi perustua palkkaamiseen ja
positiivisuuteen ja koirien rankaisu ja pelottelu on turhaa ja
väärin. Joskus kukkahattutäti on yksinkertaisesti henkilö joka
perustaa koulutuksen koiran palkitsemiseen tai ehkä jopa usein (hui
kauhistus) nameilla palkitsemiseen.
Joo, jos tämä on kuvaus, niin voidaan
sopia että olen sellainen. Saanko käyttää KHT-lyhennettä nimen
perässä?
9.Alistaminen/koiralle sen paikan
näyttäminen laumassa on osa kouluttamista.
Kummallakaan ei ole mitään tekemistä positiivisen, koiralähtöisen koulutuksen kanssa.
10.Koira on/oli alunperin
laumaeläin. Siksi koira tarvitsee laumassa johtajan. Jos laumassa
(/perheessä) on myös ihmisiä, johtaja ei voi olla koira.
Muistakaa katsoa uutiset illalla,
siellä on taas erikoislähetys siitä, miten koirat ovat matkalla
maailman valtiaiksi, tavoitteena hallita koko universumia.
Johtaa voi monella tavalla.
Esimerkkinä: tanssissa toinen johtaa ja toinen seuraa. Haluatko sinä
sellaisen parin, joka riuhtoo väkisin suuntaan ja toiseen, huutaa
kun epäonnistut ja tallaa tahallaan varpaillesi kun teet väärin?
Tai ehkä sellainen, joka opettaa
sinulle ensin askeleet ja sitten ohjeistaa sinua oikeaan suuntaan
niin, että pystytte yhdessä liikkumaan kauniisti ja vaivattomasti,
toisianne kunnioittaen ja yhdessä oppien?
On tärkeää, että koirille
opetetaan, miten haluamme niiden elävän kanssamme ja toimivan
erilaisissa tilanteissa. Ne ovat koiria, eivät ihmisiä, ja siksi ne
eivät syntyessään (tai ilman kunnollista asioiden opettamista)
tiedä, että 1.kengän näköinen purulelu on eri asia kuin isännän
kenkä. Vain toista on luvallista syödä. 2.omassa kodissa saa olla
sohvalla ja sängyssä mutta Pirjo-tädin kotona ei saa olla sohvalla
eikä sängyssä 3.”istu” tarkoittaa sitä että peppu koskee
maata 4.”ei” tarkoittaa sitä että... älä syö sitä, älä
mene sinne, älä koske siihen, älä liiku, liiku tänne, päästä
irti siitä, älä jahtaa sitä, älä tule tänne, pysy siellä.
...ja monta muuta asiaa!
Asiat on mahdollista opettaa
esimerkiksi palkitsemalla halutuista käytöksistä,
rajaamalla/järjestelemällä ympäristöä niin että koiralla on
mahdollisuus onnistua, keskeyttämällä ei-toivotut käytökset
positiivisella tavalla ja ohjaamalla koira johonkin sallittuun, ja
ihan oikeasti OPETTAMALLA koiralle mitä siltä odotetaan. Tämä
kaikki on mahdollista ilman pelottelua, alistamista, huutamista ja
komentamista. Se auttaa myös, jos ollaan johdonmukaisia ja yhteiset
säännöt ovat aina samanlaisia.
(ps. Meidän koirille ei ole koskaan
“opetettu” sanaa EI, lähinnä ylläolevasta esimerkistä
johtuen:)
(pps. Ehkä ehditte jo innostua, mutta
uutisissa ei oikeasti ole erikoisosiota koirien
maailmanvalloituksesta. Ne vanhanaikaiset johtajuusteoriat voi jo
unohtaa.)
11.Koira haukkuu yksin kotona.
Laitetaan sille sitruunapanta (kun se isännöitsijäkin käski niin
tehdä).
Koiralla on joku syy sille, että se
haukkuu yksin kotona.
Se syy ei tule missään vaiheessa
poistumaan sillä, että koiralle laitetaan sitruunapanta.
Vaikka haukkuminen loppuisi, syy on
edelleen siellä jossain olemassa. Jos se on tylsistyminen tai
turhautuminen, koira keksii jonkin uuden kohteen päästä purkamaan
tylsistymistä/turhautumista. Jos syy on se, että koira ahdistuu ja
pelkää yksin jäämistä, on sitruunapanta lisännyt vielä yhden
epämiellyttävän asian lisää yksinjäämiseen. Koira joka on
tarpeeksi pitkään ahdistunut ja stressaantunut voi lopulta jopa
sairastua vakavastikin.
12.Käsittelyyn tottumaton nuori
koira murahtaa ja näykkäisee vierasta joka yritti koskea koiraa.
Seurauksena koira saa kieltämistä ja tukkapöllyä.
Liian usein näkee tilanteita joissa
epävarmaa/pelokasta koiraa rangaistaan jollain tavalla tai
“kielletään olemasta pelkäämättä”.
Pelko on koiralle aivan yhtä vahva
tunne kuin meille ihmisillekin. Esimerkiksi tässä kyseisessä
tilanteessa, jos vieraista ihmisistä ja käsittelystä ei aleta
suunnitellusti tekemään koiralle mukavaa asiaa, ei niistä
sellaista koiralle tule. Se voi oppia sietämään tilanteita
jotenkuten tai sitten käytös vain pahenee, mutta mukaviksi ne eivät
kieltämällä muutu.
Jos koira kokee tarpeelliseksi murista
ja näykkäistä, ollaan jo siinä pisteessä että koira on laitettu
aivan liian hankalaan tilanteeseen. Saatetaan tarvita kymmeniä,
satoja, jopa tuhansia toistoja joissa vieras ihminen ja sitten
käsittely liitetään johonkin koiralle erittäin mieluisaan asiaan,
että koira alkaisi kokea nuo tilanteet mukavina. Pysyviin tuloksiin
ei kuitenkaan ole oikotietä, ja jos halutaan, että koira antaisi
jossain vaiheessa vieraan käsitellä itseään nätisti (ja nauttisi
siitä), ei auta että koitetaan vain poistaa se, miten käytös
ilmenee eli saada murina/näykkiminen loppumaan. Täytyy aloittaa
syvempää ja puuttua siihen syyhyn: koira kokee tilanteet
epämiellyttävinä. Sitä pelottaa. Jos koiran mieliala saadaan
muuttumaan niin, että koira kokee vieraan ihmisen mukavana, myös
tarve murinalle/näykkimiselle/muulle ei toivotulle käytökselle
loppuu.
Lopuksi:
Olkaa kilttejä koirillenne!
Olkaa reiluja ja johdonmukaisia.
Kertokaa koiralle, kun se tekee asioita joista pidätte. Palkitkaa koiraa.
Vanhempi, huoltaja, ystävä, opettaja,
valmentaja... Mikä sinä olet koirallesi? Millaisen suhteen teille
haluat? Mikä ikinä tuntuukaan oikeimmalta nimekkeeltä/roolilta,
siihen ei pitäisi kuulua pelottelua, valtataistelua, dominointia,
käskyttämistä tai huutamista. Me olemme ihmisiä, suuria,
viisaita, älyllisiä olentoja. Käytetään kehittyneitä aivojamme
hyödyksi ja keksitään ongelmiin ratkaisuja jotka ottavat huomioon
eläinten hyvinvoinnin. Olkaa kilttejä toisillenne ja koirillenne!
Luettavaa ja lähteitä: