Tällä kertaa käymme läpi mitä ottaa huomioon koiran lihashuollon suhteen kun koiralle alkaa tulla ikää ja mihin kaikkeen voi kotona vaikuttaa. Jutun lopusta löytyy myös linkki videoon jossa on muutamia käytännön treeni/venyttelyvinkkejä.
On hyvin yksilöllistä missä vaiheessa koiraa voi alkaa kutsua senioriksi. Karkeasti yleistäen isot koirat siirtyvät seniori-ikään aiemmin kuin pienikokoiset. Jättirodun edustaja voi olla ”iäkäs” jo n.8v iässä; liike alkaa hidastua ja monenlaista vaivaa ilmaantuu. Toisaalta 8 vuoden ikä on monelle pikkukoiralle vielä erittäin aktiivista aikaa, moni harrastaa ja kilpaileekin siinä iässä edelleen normaalisti ja kovatasoisesti.
Koiran normaaliin vanhenemiseen ei kuulu liikkumisen vaikeus, haluttomuus ulkoilla, tönköt liikkeet tai ontuminen. Iän myötä voi toki tulla monenlaista ongelmaa ja esimerkiksi niveliin kulumaa kuten ihmisilläkin, mutta vanha koira ei ole automaattisesti sama kuin huonosti liikkuva tönkkö laiskamato. Kaikkeen emme pysty vaikuttamaan ja koira voi sairastua ja saada vaikka liikkumista haittaavan nivelrikon (jo nuorenakin) vaikka mitä tekisimme, mutta montaa asiaa voidaan ennaltaehkäistä tai vähintäänkin hoitaa ja helpottaa ongelmien ilmaantuessa. Tässä jutussa käsittelemme pääasiassa perusterveitä vanhempia koiria, ei niinkään syvennytä sairauksiin.
Erittäin tärkeä ja oleellinen osa ikääntyvän koiran lihashuoltoa on säännöllinen ja monipuolinen liikunta, kuten ihan kaiken ikäisillä koirilla. Koiralla tulisi olla mahdollisuus liikkua itselleen sopivalla tahdilla, vaihtelevissa maastoissa. Kävely lyhyessä hihnassa asfaltoiduilla teillä aina samalla vauhdilla saa koiran kuin koiran tönköksi ja jumiseksi. Jos koiraa ei ole mahdollisista pitää missään vapaana, pitkä hihna/liina antaa tilaa liikkua enemmän omatahtisesti. Pellot, puistot ja erityisesti metsät ovat paikkoja joita tulisi suosia aina kun mahdollista. Helpoin tapa jumpata ikääntyvää koiraa on viedä se metsään, jossa se jo pelkästään kävellessään joutuu käyttämään kroppaansa ihan eri tavalla kuin kävelytiellä, vaikka eteneminen olisi haisteluvauhtia. Tarkkaile esim. nivelkulmia jotka ovat ihan erilaiset kun koira joutuu nostelemaan kinttujaan oksien ja juurien yli – kävelytiellä koiran ei tarvitse juuri jalkojaan edes nostaa vaan niitä voi halutessaan lähes laahata perässä.
Mitä enemmän koiralla on ikää, sitä enemmän liikunta muistuttaa pikkupennun liikuttamista: omaehtoista, koiran tahdilla tapahtuvaa. Ei haittaa, vaikka koira haluaisi haistella koko lenkin. Vanhaa koiraa ei tarvitse juoksuttamalla juoksuttaa. Välillä kuulee, että vanha koira ei halua liikkua lenkeillä mutta juoksee kyllä pallon perässä joten koiralle heitetään pihalla palloa hullun lailla lähes päivittäin ja koira hakisi palloa ”miten kauan vaan”. Pallon jahtaus on erittäin repivää liikuntaa koiran keholle ja lisäksi pysähdykset ja kääntymiset kovasta vauhdista eivät toistuvana liikkeenä tee hyvää. Vielä huonompi versio on heittää palloa sisällä liukkaalla lattialla jossa jalat lipsuvat joka suuntaan.
Pallohullut (käpy/frisbee/keppi/tms) koirat eivät yleensä osaa yhtään säästellä itseään ja jahtaavat palloa vaikka johonkin vähän sattuisi ja sen jälkeen joka paikkaa kolottaisi. Pallorallit eivät ole myöskään nivel- tai selkäongelmaisten hommia, vaikka koira siitä miten paljon pitäisikin. Jos pallon haluaa pitää mukana leikeissä, koiraa voi aktivoida vaikka piilottamalla palloa pihalla tai sisällä jolloin koira saa käyttää nenäänsä ja liikkuu todennäköisesti rauhallisemmin.
Tärkeää on myös liikunnan säännöllisyys ja jonkinlainen rutiini. Etenkin jos nivelten kanssa alkaa jo olla ongelmaa, tulisi liikkuminen mahdollisuuksien mukaan jakaa useampaan lyhyempään pätkään pitkin päivää. Näin koiralle ei tule yhtä liian raskasta pätkää ja toisaalta vetreytystä tulee nivelille tasaisesti ilman pitkiä, jäykistäviä taukoja.
Koiran tarkkailu sen liikkuessa on hyvä ottaa tavaksi. Ota kunnolla aikaa ainakin muutaman kerran viikossa, ja kiinnitä ihan erityisesti huomiota miten koira liikkuu lenkin aikana: liikkuuko koiran suoraan? Liikkuvatko kaikki raajat symmetrisesti ja suoraan? Miten koira vaihtaa askellajista toiseen, esim. käynnistä raviin? Onko liike koko ajan tasaista ilman ontumia tai hypäytyksiä? Kun koira pysähtyy luonnollisesti paikalleen, näyttääkö se siltä, että paino on jakautunut tasaisesti eikä koira kevennä mitään raajaa?
Toinen tarkkailtava asia on koiran omat venyttelyt. Lähes kaikki koirat tekevät ainakin jotain venyttelyliikkeitä pitkiltä unilta herätessään. Tyypillisimpiä on etupäällä tehtävä kumarrus sekä takaarajojen ojennukset pitkälle taakse, joko vuorotellen tai samaan aikaan. Koirat useimmiten venyttelevät silloin kun venyttely tuntuu hyvältä; jos joku kohta alkaa kiristää tai sattua, jätetään venyttelyt pois tai tehdään vain lyhyemmät versiot venytyksistä. Joissain tilanteissa voi myös olla että koira venyttelee aivan liioitellusti ja jatkuvasti, esim. kumarrusvenytyksen toistaminen kymmeniä kertoja vatsaongelmien takia. Perusarjessa se mihin kuitenkin kannattaa kiinnittää huomiota on heräämisen jälkeiset venytykset ja koiran rutiinit niissä tilanteissa. Muutokset voivat merkitä jumeja.
Levon merkitys korostuu kun ikää tulee lisää. Koiralle on normaalia nukkua enemmän ja sikeämmin. Koira yleensä myös tarvitsee pidempiä aikoja palautua sen jälkeen kun se on tehnyt jotain raskasta, henkisesti tai fyysisesti.
Iän myötä myös entistä enemmän olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten koira totutetaan uusiin aktiviteetteihin. Esim. jos koira ei ole uinut puoleen vuoteen, tulisi uinti aloittaa lyhyillä pätkillä jossa uinti kestää taukoineen aluksi vaikka vain 5-10 minuuttia, ja pikkuhiljaa pidennetään uintiaikaa. Koiran voi saada todella jumiin ja kipeäksikin jos sen kroppa laitetaan yhtäkkiä tekemään liikkeitä joihin se ei ole tottunut. Sama koskee hangessa tarpomista tai jäällä liukastelua joita ei aina voi välttää mutta joiden kanssa kannattaa olla tarkkana koska äkillinen muutos liikkumistavassa voi saada koiran aivan tönköksi jumeista. Huomaathan jo itsestäsikin miten jännität lähes jokaisen lihaksen kun yrität pitää tasapainoa jalkakäytävällä johon on juuri satanut pieni lumikerros jään päälle. Pelkkä asennonpito on raskasta, puhumattakaan äkillisistä raajojen lipsahduksista ja liukastumisista joihin ei yhtään osaa varautua. Vanhaa koiraa kannattaa mahdollisuuksien mukaan yrittää suojella tällaisilta.
Sisätiloissa on myös asioita joita kannattaa ottaa huomioon iän myötä. Jos koira on tottunut nukkumaan ja viettämään aikaa sohvalla tai korkeassa sängyssä, ei välttämättä ole yhtään huono idea järjestää koiralle askelmaa/rappusia jotta se pääsee helpommin ylös ja alas. Moni koira voi lihaskunnon sekä erityisesti myös näön heikentyessä alkaa arpoa ylöspäin ponnistamista. Sitäkin enemmän riskejä liittyy alaspäin tulemiseen – etupäähän ja rankaan kohdistuu kovia kolauksia koiran tullessa alas, eikä kropan pitäminen kasassa alastuloissa välttämättä enää ole niin tehokasta kuin nuorempana. Erityisen vaarallista on hyppiä alas liukkaalle lattialle. Aivan ehdottomasti kotona tulisi olla luistamattomat matot niissä kohdissa joista koira ponnistaa huonekaluille ja sieltä alas.
Hyvin iäkkään tai kovin nivelvaivaisen koiran kodissa olisi myös hyvä olla matot kaikilla niillä väylillä joissa koira usein liikkuu. Ylös nouseminen, kääntyminen ja ihan vaan liikkuminen yleensäkin on koiralle huomattavasti helpompaa kun alusta pitää eikä luista tassujen alla. Sivusuunnassa lipsuvat tassut ja siitä seuraavat äkilliset loitonnukset raajoihin eivät tee hyvää nivelille ja niitä tukeville lihaksille.
Iän myötä monista koirista tulee herkempiä kylmälle. Tämä koskee myös sellaisia koiria jotka eivät ole nuorempana juuri näyttäneet merkkejä vilusta ja joilla on suhteellisen paljon karvaakin. Ikä ja jotkut lääkkeetkin voivat vaikuttaa kylmänsietoon. Iho ja turkki voi olla ohuempia kuin nuorena, lihaksia ja rasvakerrosta ei ole yhtä paljon (joillain toki on rasvakerrosta liikaakin...) ja koira ei enää liiku ulkona yhtä reippaasti ja vauhdikkaasti kuin nuorena. Nämä kaikki voivat vaikuttaa. Etenkin kesän jälkeen tuleva syksyn viima, kylmä ja kosteus tekevät monille huonoa ja voivat vetää koiran ihan jumiin kun se värjöttelee kylmissään. Koiran ei varsinaisesti tarvitse täristä ja kalisuttaa hampaita yhteen, kostea viima voi käydä lihaksiin ja niveliin ihan yllättäen ja kangistaa koiraa aivan huomaamatta.
Vaikka koira ei olisi tottunut vaatteisiin nuorena, on lähes kaikki koirat helppo totuttaa vähintäänkin jonkinlaiseen loimeen. Koiralle ei siis tarvitse laittaa kokolahkeellista talvihaalaria ja tossuja jalkaan vaan selän päälle tuleva loimi on usein ihan tarpeeksi. Loimen tulisi olla sellainen, että se yltää takaa lanneselän päälle, ihan häntään saakka, ja peittää myös vähän pakaraa ja reisiä. Jos halutaan välttää kylmästä johtuvia jumeja, selän ja takapään isojen lihasten sekä lantion alueen lämpimänä pitäminen on tärkeintä. Erityisen helposti paleleville ja ohutturkkisille vanhuksille loimen käyttö kannattaa aloittaa jo aikaisin syksyllä, ihan viimeistään silloin kun itsestäkin alkaa tuntua ettei ilman hanskoja ja paksumpaa takkia tee mieli enää ulkoilla.
Lisäksi, jos koiralla on nuorena ollut BOT:in loimi jota on saatettu käyttää vaikkapa treenien/kisojen lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen yhteydessä, ei siitä kannata luopua vaikka harrastusura jossain vaiheessa loppuukin. Verkkoloimi on erityisen hyvä laittaa päälle esim. hieronnan jälkeen kun lihakset ovat lämpimät ja hoidetut. Monilla on hyviä kokemuksia myös vaatteen "terapeuttisesta" käytöstä esim. yöpaitana; selkäjuminen koira herääkin aamulla hiukan vetreämpänä nukuttuaan loimi päällä.
Ikääntyvän koiran ruokintaa ja ruuan laatua ei tule unohtaa. Koiran tulisi vanhempanakin saada aivan yhtä laadukasta, jos ei laadukkaampaakin ruokaa kuin nuorena. Jos koiralla ei ole sairautta joka määrittelee erikoisruokavalion tai jos koira ei ole sellainen että se lihoaa silmissä jo ruokaa ajatellessaankin, ei ruokintaan välttämättä tarvitse tehdä mitään isoja muutoksia kun ikää alkaa tulla – ei siis tarvitse automaattisesti siirtää koiraa huonolaatuisemmalle light-senior nappulalle sinä vuonna kun se saavuttaa seniori-iän. Myöskään proteiinin määrää ei ole tarpeen vähentää iäkkään koiran ravinnosta.
Kaikki koirat eivät itsestään ala yhtäkkiä kerätä painoa samalla kun ikää tulee lisää. Vanhan koiran ei tarvitse olla yhtä sporttisessa ja timmissä kunnossa kuin nuoren urheilevan koiran. Ei siis haittaa jos painoa on ihan muutama gramma enemmän kuin huippuvuosina. Vanha koira ei saa siis olla liian laiha, mutta missään nimessä se ei saa olla myöskään lihava! Ylipaino on valtavan iso ongelma vanhoilla koirilla ja monilla nuoremmillakin. Ylipaino tekee todella huonoa koiran nivelille, vaikeuttaa liikkumista ja on muutenkin turha rasite kropalle.
Jos ruokaan haluaa lisätä jotain: hyvä öljylisä (omega-3 rasvahappoja sisältävä nivelille) on hyvä olla mukana. Sinkkilisä voi myös tehdä hyvää. Lisäksi nivelapuaineista ei ainakaan haittaa ole; nivelten toimintaa voi tukea ennaltaehkäisevästikin vaikka todettua nivelsairautta ei olisikaan. Yleisesti käytettyjä on esim. jauheet/pillerit jotka sisältävät glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia ja MSM:ää.
Koiran kotijumppa ja venyttelyt ovat hyvä lisä monipuoliseen liikuntaan. (Näistä löytyy esimerkkejä videolta, linkki lopussa.)
Aktiiviset venytykset ovat sellaisia, joissa koira ohjataan namin kanssa venyttämään itseään haluttuun suuntaan. Venytysten avulla voidaan esimerkiksi tehdä sivutaivutuksia selän alueelle ja vetreyttää näin selkää ja kylkiä. Samalla voi tarkastella myös koiran halukkuutta venyttää itseään eri suuntiin ja mahdollisia puolieroja. Kiinnitetään siis huomiota siihen, että koira pystyy vaivatta tekemään liikkeet molemmille puolille. Jos näin ei ole tai joku liike muuttuu koiralle vaikeaksi voi se olla merkki kivusta tai jumista.
Erilaisista jumpista ja tasapainotyynyharjoitteista on vanhallekin koiralle paljon hyötyä. Tyynynä voi paremman puutteessa käyttää vaikka sohvatyynyä. Koira opetetaan aluksi seisomaan etujalat tyynyllä ja sitten takajalat tyynyllä ja sen jälkeen voidaan lähteä tekemään monipuolisempia liikkeitä. Koiran syvät lihakset, kehonhallinta ja tasapaino pysyvät parempina ja lisäksi koira saa aktivointia ja mielenvirkistystä. Aloittelevalle koiralle jo pelkästään epätasaisella alustalla seisominen käy treenistä.
Perusterveen koiran kanssa voi helppoja liikkeitä lähteä tekemään rauhassa kotona yhdessä opetellen ja koiraa namilla oikeaan suuntaan ohjaten. Jos koiralla on isompia ongelmia nivelissä, selässä tai liikkumisessa yleisesti, kannattaa jumppaaminen aloittaa vasta ammattilaisen tekemillä, juuri kyseiselle koiralle suunnitelluilla ohjeilla.
Myös ammattilaisten tekemät huollot ovat oleellinen osa iäkkään koiran lihashuoltoa. En usko että sellaista vanhusta löytyy joka ei hyötyisi silloin tällöin hieronta/osteopaatti/fyssari tms. käynnistä. Käsittelyjen avulla voidaan lievittää lihaskireyksiä ja lihaskipuja, parantaa nesteenkiertoa ja aineenvaihduntaa ja normalisoida raajojen liikelaajuuksia joka taas helpottaa ja vapauttaa liikkumista. Kuona-aineet poistuvat ja lihasten toimintakyky paranee. Iäkkäämmilläkin koirilla käsittelyistä olisi paljon hyötyä jo ihan ennaltaehkäisevässä mielessä jolloin pienet ongelmat, kuten puolierot tai liikeratojen jäykkyydet, voitaisiin hoitaa pois ennen kuin ne kasvavat isommiksi ongelmiksi jolloin koira ei enää esim. venyttele itse ollenkaan tai ei pysty hyppäämään tai on niin kankea että aamuisin on vaikea nousta pedistä.
Käsittelyt ovat toki erityisen tärkeitä koirille joilla on jo todettu jonkinlaista ongelmaa esim. nivelissä tai selässä. Käsin tehtävien hoitojen ohella esim. akupunktiosta on ollut monille hyötyä myös mm. kroonisen kivun lievityksessä.
Omistaja voi itse oppia tunnustelemaan koirastaan isoimpia merkkejä mahdollisista jumeista ja ongelmista. Koiran säännöllinen sively opettaa tunnistamaan lämpöeroja, turvotusta, kireyttä ja aristavia kohtia.
Koiran koskettelu ja läpikäyminen kotona, liikeratojen aktiivinen tai passiivinen testailu, koiran tarkkailu ulkona liikkuessa, koiran omien venyttelyjen seuraaminen ja muutenkin oman koiran tunteminen jotta tietää mikä on omalle koiralle normaalia ja mikä epänormaalia auttaa omistajaa huomaamaan jos jotain on pielessä. Silloin on helpompi arvioida, milloin koira olisi ammattilaisen tekemän käsittelyn tarpeessa. Toisaalta turhaa/tarpeetonta käyntiä ei ole olemassakaan koska ihannetilanteessa hoidot olisivat hyvinvointia tukevia ja terveyttä ylläpitäviä. Ja todennäköisesti jotain hoidettavaa löytyy aina jokatapauksessa. Koiran kannalta käynnit ovat myös miellyttävämpiä jos hoito on välillä myös siellä ennaltaehkäisevällä puolella eikä paikkoja aleta aina avata vasta siinä vaiheessa kun koira on on kauttaaltaan jumissa.
Huom! Jos koira on selvästi kipeä tai alkaa äkisti oireilla, on koira vietävä ensisijaisesti aina eläinlääkäriin.
Lopuksi vielä video. Videolla käydään läpi muutamia venytyksiä ja avaavia liikkeitä joiden avulla koiran kroppaa voi kotona vetreyttää. Lisäksi muutama jumppaliike joissa pääpaino on (syvien) lihasten aktivoinnissa ja asennonpidossa ja tasapainoilussa; nämä liikkeet ovat suhteellisen turvallisia tehdä kokemattomankin koiran kanssa kunhan aloittaa maltilla. Ja lopuksi videolla vielä kropan läpikäynti ja kevyt rentoutus.
Muista ennen jumppaa tehdä pieni lämmittelevä kävely koiran kanssa.
Linkki videoon:
